18. helmikuuta 2017

Ja taas valo vaihtuu

Pitkästä aikaa alkoi tehdä mieli kirjoittaa. Tuhansien ja taas tuhansien yritysten jälkeen olen melko varma, että uuden blogin perustaminen tuskin tulee onnistumaan, mutta jostain syystä tämä yksi sentään on ja säilyy. Voisin siis alkaa kirjoittelemaan tähän blogiin aina silloin tällöin. Joitain ajatuksia ja valokuvia kun tekee välillä mieli jakaa, mutta ei niin paljoa, että kokisin kokonaan uuden blogin tarpeelliseksi.

Kohta viisi vuotta menty, välillä aktiivisemmin ja viime vuodet hiljaiselossa, mutta kuitenkin. Kana-aiheisessa sisällössä pysytellen, välillä luontokuvia aiheen vierestä anteeksipyytelyjen kera. Viralliseen aikuisuuteen on minulla enää vajaat kaksi vuotta. Kenties ei ole enää kovin pitkä aika siihen, että voisin ottaa itselleni kanoja. Harvoin sitä tulee loppuviimeksi ajateltua, mutta vanhoja kuvia tai kirjoituksia selatessa tulee aina ikävä niitä aikoja, kun kanat olivat minulle henkireikä.

17.7.2016

Tosiaan, olen ajatellut että voisin alkaa taas kirjoitella tänne huvikseni. En tiedä, onko lukijoita enää edes jäljellä, mutta ei se mitään vaikkei olisikaan, koska itseäni vartenhan tätä teen. Toki joskus on kiva vaihtaa ajatuksia ja näkökulmia esimerkiksi kommenteissa, mutta mitään suosiota en todellakaan tavoittele. Pyrin muutenkin pitämään tekstit tietyssä määrin pinnallisina ja tunnistamattomina. Arvostan toki toisaalta heitä, jotka uskaltavat kertoa itsestään ja ajatuksistaan avoimesti, mutta itseäni sellainen ahdistaisi. Ajatus siitä, että olisi iso joukko ihmisiä, joista minä en tiedä mitään, mutta jotka tietävät minusta kaiken, on minulle aika luotaantyöntävä.

Blogin nimi sekä osoite saattavat muuttua kertaalleen, jos keksin jotain järkevää. Silloin viimeksikin tarkoitushan oli, että laittaisin otsikoksi jotain vähemmän kanoihin liittyvää, mutta tuo "Kukonaskelin" kolahti silloin kun kanoja vielä oli, joskaan kukkoa ei.

En ole aikoihin kirjoittanut mitään julkaistavaksi tarkoitettua, joten tämäkin postaus oli varmasti aika repaleinen ja outo. Viimeisimmissä teksteissäni täällä on muuten ollut myös aika melankolinen sävy, pahoittelut siitä... Minkäs sitä luonteelleen mahtaa. :D Palaillaan toivottavasti pirteämmissä merkeissä!